"Näkymätön tappaja on täällä!" Fioril kiljui paniikissa. Hän näki vieressään Julizian, joka makasi maassa, silmät elottomina ja iho tavallistakin kalpeampana. Hän juoksi Jorfin ja Zaqin luokse; hekin olivat kuolleet. Hän kuuli huutoa..
"Fioril!" Fioril havahtui hereille puuskuttaen ja näki Julizian loimuavat silmät.
"Luuletko sä, että mä pystyn nukkumaan, jos sä vääntelehdit ja puuskutat kuin riivattu!?" Julizia kuiskasi vihaisesti. Hän tuhahti ja meni jälleen makuulleen. Fioril sen sijaa jäi istumaan ja yritti rauhoitella itseään. Hän säpsähti kuullessaan rasahduksen alapuolella olevasta pusikosta ja hivuttautui lähemmäs. Hän näki miltei itsensä kokoisen siluetin, joka asteli pois päin pusikosta ja pysähtyi hetkeksi. Se nosti suuren nenänsä ilmaan.
Olento muistutti paljon koiraa. Onko se koira? Hän nappasi puukon käteensä ja pudottautui majasta alas. Julizia tai kukaan muukaan ei näyttänyt heräävään. Olento käännähti ja katsoi Fiorilia keltaisilla silmillään. Se näytti niin paljon koiralta.. Fioril ojensi sille varovasti kättään, mutta koira-olento nyrpisti nenäänsä ja paljasti valkoisen hammasrivistönsä, päästäen ilmoille suurehkon ja pelottavan murinan. Fioril astui lähemmäs olentoa, jolloin se loksautti valtavaa suutaan ja yritti purra Fiorilia. Yhtäkkiä se hyppäsi tämän päälle, jolloin Fioril nosti paniikissa puukkonsa ilmaan.
"Fioril, mitä sinä..-!?" Hän kuuli Julizian äänen. Vain muutaman sekunnin päästä siitä kuului vinkaisu ja Fioril kieri koiran näköisen otuksen alta, ja huomasi olevansa aivan veressä. Siihen oli sekoittunut myös Fiorilin verta; otus oli ehtinyt purra tätä olkapäähän ja siinä oli kipeä haava, joka vuoti verta. Julizia hyppäsi majalta alas ja juoksi Fiorilin luokse.
"Miksi ihmeessä sä alat painimaan keskellä yötä suden kanssa!?" Julizia huusi. Susi se on! Fioril ajatteli. Senkin tyhmä! Susi yksi tämän lukemista pedoista. Se näytti koiralta, mutta se oli silti peto, eikä lainkaan ystävällinen. Jorf ja Zaq juoksivat heidän luokseen.
"Mitä täällä oikein tapahtuu!?" Zaq kysyi ja vilkuili heitä molempia.
"Kysy Fiorilta", Julizia tuhahti. "Yhtäkkiä mä löysin sen vaan painimassa jonkun suden kanssa!" Zaq kääntyi katsomaan Fiorilia kysyvästi.
En voi sanoa, että luulin sitä koiraksi! He potkivat minut ulos ryhmästä, Fioril ajatteli.
"Tuota.. En saanut unta, joten päätin hypätä tutkimaan, löytäisinkö syötäviä kasveja huomiseksi. Yhtäkkiä kuulin rasahduksen pusikosta ja näin suden. Sitten se varoittamatta hyökkäsi kimppuuni.." Fioril sanoi ja toivoi, että tämän valhe tepsisi. Zaq hymähti.
"Yleensä sudet juoksevat karkuun jo, kun haistavat ihmisen", Jorf sanoi.
"Sillä oli varmaa nälkä", Fioril sanoi. Hetken vain kaikki olivat hiljaa.
"Oli miten oli, nyt me saimme ruokaa!" Julizia sanoi. Fioril hymyili hiukan. He olivat aikaisemmin syöneet nuotiolla, Jorf oli etevä niiden sytyttämisessä, Julizian tappaman kaniinin. Lihan maku oli ollut melko vahvaa, mutta Fioril söisi mielellään sitä lisääkin.
"Hmh.. Meidän täytyy etsiä jonkinlainen lampi huomenna, te olette melko verisiä, Fioril toki enemmän. Houkuttelemme kaikki pedot paikalle tätä menoa tuon hajuisina", Zaq sanoi. He kaikki menivät hiljaisina takaisin majoihinsa.
"Yritä nyt loppu yö olla herättämättä minua tai olla hankkiutumatta ongelmiin", Julizia mutisi, kun he olivat taas majassaan. Suden raadon he olivat ottaneet mukaan ja sitoneet sen heidän majansa katon yläpuolelle olevaan oksaan.
Fioril sulki silmänsä ja alkoi taas nukkua,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti