"Ihmiset juoksivat ja kiljuivat.. Monet pysähtyivät itkemään, kun heidän ystävänsä, lapsensa tai sukulaisensa kaatuivat maahan yskimään. Useammat kuitenkin jatkoivat matkaansa. Vanha nainen kaatui.. Muttei saanut apua.. Ilma saattoi poltella Fiorilinkin keuhkoissa, kun Näkymätön tappaja tukehdutti avuttomia ihmisiä, jotka yrittivät päästä epätoivoisesti bunkkeriin..
***
Fioril avasi silmänsä täristen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tämä näki unta Näkymättömästä tappajasta. Fioril oli nimittäin alkanut jo pienenä näkemään siitä painajaisia.
"Ei hätää, Fioril. Näkymätön tappaja ei pääse tänne.." tämän äiti oli yrittänyt rauhoitella joskus itkevää, pientä ja viatonta lastaan. Tämä oli ajatellut heittää kirjat, jotka edes viittaisivat edelliseen elämään, pois, mutta Fioril oli piilottanut ne, sillä kirjat olivat hänelle todellakin tärkeitä.
Fioril lähti aamupalalle; eli toisin sanoen hakemaan pari pilleriä ja nielaisemaan ne kurkustaan alas. Tämä kuuli äitinsä makuuhuoneen rautaisen oven kalahtavat kiinni ja tämän unisen äitinsä matelevan esiin. Fioril näytti kuulemma aivan äidiltään Helenzilta, joka oli kyllä aivan totta. Fiorilin isä oli kuollut syöpään silloin, kun Fioril oli ollut 2-vuotias. Mutta oli hänessä kuulemma isääkin. Nyt vasta Fioril tajusi myös toisen esteen kokeisiin, kuin sen, että jos läpäisisi ne, Näkymätön tappaja voisi palata. Miten 16-vuotias tyttö saisi äitinsä suostumaan sellaiseen touhuun?
"Hei", tämän äiti sanoi ja otti itsekin pillerinsä. Fioril mutisi tervehdyksen, kunnes sanoi:
"Äiti, voisimmeko jutella yhdestä asiasta?" Tämä saattoi nähdä äitinsä kasvoilla huolestuneisuutta, kun tämä sanoi:
"Toki." He istuivat pöydän ääreen ja hetken he vain tuijottivat toisiaan, kunnes Fioril kysyi:
"Luitko sä sen uutisen, missä kerrottiin, että Näkymätön tappaja on ehkä häipynyt?" Helenz näytti aavistavan, mitä tämän tytär aikoi sanoa.
"Mä nimittäin haluisin-" Fioril aloitti, mutta tämän äiti sanoi tiukasti päälle:
"Ei. Fioril, sä et todellakaan mee minnekään kokeisiin! Ja vaikka ilma siel olis jo parantunu, maa ei ole mikään paratiisi. Siellä on kuulemma paljon vaaroja, joita noin nuori ei osaa edes kuvitella!"
"En mä mikään lapsi ole! Mutta äiti, mun unelmana on aina ollu päästä maan pinnalle! Aiotko sä tuhota sen?" Fioril sanoi hermostuneena.
"Aion, siihen asti, ku täytät 18." Helez sanoi.
Tämä ei auta, Fioril ajatteli. Tämä naurahti teennäisesti.
"Luuletko sä, et ne muutenkaan ottais tällästä rääpälettä minnekään retkelle?" Fioril kysyi.
"Ei. Sä et mene sinne kokeisiin!" Helenz sanoi. Se riitti. Fioril tuhahti ja asteli mielenosoituksellisen kovaa huoneeseensa.
***
"Rakas äiti,
Tiiän, et sä rakastat mua ja pelkäät mun puolesta. Mut mun on pakko seurata mun sydäntä. Mä lupaan, että jos mä vaan pääsen niistä kokeista läpi, mä en kuole. Mä rakastan sua!
- Fioril"
Fioril kiinnitti kirjeen hiljaa teipille ulko-oveen ja hipsi ulos. Tämä juoksi bunkkerin käytäviä ja häliseviä aukioita, kunnes viimein löysi "koepaikalle.". Kokeissa oli huimasti ihmisiä, jotka yksi toisensa jälkeen katosivat jonosta oven taakse vartioiden ohi, joko palaten pettynyt tai toiveikas ilme kasvoillaan. Fioril pyrki jonottamaan kärsivällisesti, mutta hänen sisällään myllersin jännitys. Lopulta oli hänen vuoronsa.
Sali, johon hän astui, oli avara ja siellä oli erilaisia pisteitä. Tuomareina oli kaksi naista ja mies, jotka näyttivät kaikki yhtä tiukoilta.
"Olen Fioril Westrá ja olen 16-vuotias", Fioril aloitti. Nämä tyytyivät vain ensin nyökkäämään, kunnes roteva mies sanoi:
"Voit aloittaa. Arvioimme jokaisen pisteesi suorituksen ja annamme kokonaispisteen sinulle. Jos ylität odotuksemme, saatat päästä mukaan tehtävään."
"Mikä on erikoisosaamisesi?" toinen naisista kysyy.
"Tiedän aika paljon erilaisista kasveista, myrkyistä, eläimistä ja niin", Fioril vastaa. Riittääkö tämä tieto edes siihen, että pääsen kokeisiin?
Hetken tuomarit vilkuilevat toisiaan, kunnes sama nainen jatkaa:
"Valitsemamme kolmikko taitaa selviytymisen, mutta kaikki he saivat melko huonot pisteet kasvien ja eläinten tunnistamisessa. Sinulle olisi tilaa, jos todella tiedät hyvin ne asiat." Hän viittoo Fiorilia seuraamaan ja astelee toiseen huoneeseen.
//Loppu ehkä vähän hassuun kohtaan, mutta toivottavasti kelpaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti