Dustin eka osa on täällä!
1. luku - Elämän seuraava sivu
"Fioril naputteli laihoilla sormillaan kovaa pöytää, kirkkaan vihreiden silmien pomppiessa sanalta sanalle kirjassa. Tämän vieressä oli pino muitakin kirjoja, jotka kertoivat ihme kyllä, tämän menneisyyden maailmasta. Ne kertoivat niin sanotuista "kasveista", värikkäistä, tosin useimmiten vihreistä, jutuista, joita oli "pinnalla" kasvanut kymmeniä vuosia sitten. Toinen kirja kertoi "eläimistä", ihmisten lisäksi muista olioista, joita oli asunut maan pinnalla. Mutta itse kädessään Fiorililla oli ehkä nyt epäkäytännöllisin kirja, joita niin sanotusti "maan alla", oli. Nimittäin keittokirja.
Vaikka Fioril ja muut ihmiset eivät ikinä syöneet ruokaa; nielivät vain jotain mauttomia pillereitä, tällä 16-vuotiaalla tytöllä oli erikoinen harrastus. Tämä luki keittokirjoja mielellään. Fioril katsoi eriskummalliset aineet kasvi- ja eläinkirjoista, joita tämän isoäiti oli pakannut mukaansa paetessaan "näkymätöntä tappajaa" maan alle. Hän oli ollut sitä mieltä, että hänen tulevien sukupolviensa pitäisi tietää, millaisia asioita oli ennen. Ja Fioril oli kiitollinen hänelle. Mitä muutakaan tehdä tunkkaisessa bunkkerissa koko elämä, kuin lukea?
Ei sillä, ettei bunkkerissa olisi ollut muuta tekemistä. Siellä oli paljonkin viihdykettä; se oli, kuin maan alainen kaupunki. Fioril kuitenkin oli kovin kiinnostunut maasta ennen Näkymätöntä tappajaa. Fioril mietti usein, minkälaista olisi ollut elää ennen. Itse hän oli syntynyt bunkkerin pienimuotoisessa sairaalassa, niin kuin hänen äitinsäkin. Mutta hän oli heti pienestä pitänyt jaksanut uskoa, että entisajan maassa oli paljon hauskempaa.
".. Ripottele lopuksi lihan päälle halutessasi vielä yrttejä (esim. basilikaa). Lampaanliha on valmis." Lammas, villainen ja suloinen otus. Vaikka Fioril piti myös liharuokien ohjeiden lukemisesta, ajatus silti saattoi inhottaa häntä. Miten sellainen viaton olento on voitu tappaa! Monet pitivät Fiorilin ajatusta typeränä, lapsellisena: miksi tappaa eläviä olentoja, kun voi syödä kasveja? Monet hänen ikäisensä sanoivat, että antaisivat mitä vain päästäkseen maistamaan jotain "ruokaa".
"Mistä sinä tiedät, tunteeko kasvitkin samalla tavalla?" oli usein joku kysynyt. Mutta Fioril jaksoi pitää ajatuksestaan kiinni.
Eläimistä ykkösin oli Fiorille kuitenkin koira. Ihmiset olivat kuulemma ennen pitäneet monia eläimiä, kuten juuri koiria, lemmikkeinään. Koirat olivat olleet yksiä uskollisempia eläimiä. Fioril piti eniten isokokoisista koirista, ja tällä oli myös kirjoja, jotka olivat erikoistuneet niihin. Fioril haluaisi ehdottomasti koiran!
Fioril tunsin mahansa murisevan. Tämä laski kirjan pöydälle ja käveli keittiöön. Se oli pieni tila, jossa oli vain pieni eriskummallinen kone, lavuaari ja vesilasikaappi. Siellä oli myös pieni pöytä, jossa oli 4 tuolia. Se oli enemmänkin rupattelupöytä, kuin ruokapöytä. Sen päällä oli valkoinen liina ja lasinen maljakko, jossa oli muovista tehtyjä kasveja, tai pikemminkin kukkia. Kaikki kasvit ja kukat olivat muovia.
Fioril painoi koneen nappia. Kesti hetken, ennen kuin sen alla olevalle tasanteelle ropisi muutama pilleri. Kun bunkkereita oltiin alettu rakentaa, oltiin myös alettu kehitellä pillereitä, jotka korvaisivat ruoan. Fiolril otti lasin vettä ja nielaisi pillerit. Kesti hetken, ennen kuin nälkä alkoi hellittää ja päästi Fiorilista irti. Sitten tämä vaihtoi takaisin olohuoneeseen, istahti sohvalle ja näpäytti pientä vehjettä sen vieressä.
"Käyttäjän nimi", kuului pieni naisen ääni.
"Fioril Westrá", Fioril sanoi. Kuului pieni: "Kling", kunnes tämän eteen avautui lista pienistä artikkeleista, jotka kertoivat "kotibunkkerin" ja muiden maiden bunkkereiden tapahtumista.
Fioril kiinnitti huomionsa yhteen artikkeliin, jonka otsikkona oli:
"Maanpäällinen ilma parantunut?" Tämä napautti sen isommaksi ja alkoi lukea kiinnostuneena.
"Viimein tutkijat ovat todenneet, että maanpäällinen ilma ei ole enää myrkyllistä ja sitä voi hengittää. Tutkijat ja bunkkerimme johtaja, Jurlen Gurn, haluavat kuitenkin olla vakuuttuneita siitä, ettei ilma muutukin äkillisesti. Niinpä sinne lähetetään noin 3-4 ihmistä, joilla on kokemusta maasta. Heidän pitäisi olla ainakin yli 15-vuotiaita, mutta mielellään täysi-ikäisiä. Heidän tulee selvitä 2-kuukautta ilman ongelmia, ennen kuin siihen uskotaan, edes vähän.
Huomisiin kokeisiin voi tulla klo. 16:30. Ei tarvitse ilmoittautua etukäteen."
Fioril tuntui olevansa enemmän kuin jännittynyt. Saattaisin päästä maanpinnalle ensimmäisenä ihmisenä moneen vuoteen! tämä hihkaisi mielessään. Sitten hän tajusi toisenkin asian. Ilma saattoi todellakin muuttua yhtäkkiä myrkylliseksi ja he saattaisivat tukehtua ennen kuin löytäisivät seuraavan sisäänkäynnin bunkkeriin. Sitä paitsi, myrkky ei ollut kuulemma vaikuttanut kaikkiin olentoihin eikä vedenalaisiin olentoihin lainkaan. Hän oli lukenut, että jotkut eläimet "pedot", eivät olleet kovin ystävällisiä ja ne saattaisivat tappaa ihmisen.
Fioril meni pitkäkseen sohvalle. Hän miettisi asiaa huomenna."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti