"Kun Fioril oli sulkenut oven ja nostanut katseensa lattiasta, ensimmäinen asia, minkä tämä näki, oli Helenz, joka katsoi tätä ankarasti kädet puuskassa.
"Mitä?" Fioril ärähti, vaikka tiesi tasan tarkkaan, miksi hänen äitinsä katsoi häntä niin vihaisesti. Helenz heilutteli kädessään lappua.
"Niin? En mä niistä läpi kuitenkaan päässyt!" Fioril sanoi. Hän päätti valehdella, sillä jos hän kertoisi lähtevänsä huomenna vaaralliselle retkelle, hänen äitinsä tekisi mitä vain pitääkseen hänet visusti kotona. Ja Fioril ei antanut sen tapahtua tälläisen mahdollisuuden jälkeen.
"Tajuatko sä, neiti hyvä, kuinka huolissani mä olin!?" Helenz huusi. "Tollaset kokeet tai retket ei oo lapsille!" Fioril katsoi häntä tuimasti.
"En mä ole mikään lapsi!" tämä huusi ja painui huoneeseensa.
Fioril potkaisi sänkynsä laitaa ja antoi vihansa laatua. Helenz piti häntä edelleen pikkulapsena! Fioril meni huoneensa ovelle ja kuiskasi hiljaa sekalaisia kirjaimia ja numeroita. Pian kuului naisääni:
"Ovi lukossa" Sitten Fioril kaivoi sänkynsä alta matkalaukun, joka oli ollut hänen isoäitinsä mukana, kun tämä oli tullut bunkkeriin. Siellä olivat olleet hänen tärkeimmät esineensä, kuten valokuva hänen perheestään sekä kuvia ennen aikaisesta maailmasta. Sekä kirjat. Kun Fiorilin isoäiti oli kuollut, Helenz oli vaatinut, että nämä esineet poltettaisiin hänen ruumiinsa mukana. Fioril oli kuitenkin napannut kirjat ja pari valokuvaa ennen polttoa. Silloin tämä oli ollut vasta 6-vuotias, mutta tämä oli pitänyt niitä piilossa ja varjellut niitä kuin kulta-aarretta.
Nytkin kirjat ja kuvat olivat siellä. Fioril pyyhki pölyt valokuvista ja parista kirjasta. Tämä siirsi valokuvat uuteen piiloon, mutta kirjat tämä jätti. Sitten tämä laittoi matkalaukkuun tusinoittain vaatteita ja muutaman peiton. Sitten tämä sanoi saman salasanan ovelle ja se avasi lukon. Tämä ei vastannut äitinsä tervehdykseen muulla kuin mulkaisulla, kun tämä hipsi keittiöön ja tunki taskuunsa tusinan pillereitä. Tämä otti myös vesipullon ja täytti sen. Tämä laittoi sen paitansa alle ja meni takaisin huoneeseensa.
***
Fioril tuijotti valokuvaa. Hän katsoi vanhempiensa leveitä hymyjä ja ystävällisiä katseita. Tämän katse viipyi tämän äidissä. Kaikesta huolimatta hänellä tulisi häntä ikävä. Onneksi Fioril oli saanut radiopuhelimen, jonka tämä saattaisi antaa äidilleen, sekä kameran. Tällä oli myös toinen radiopuhelin, joka meni, ihme kyllä, presidentille. Nyt Fiorilin pitäisi kertoa. Hän huokaisi, heitti kuvan matkalaukkuun ja raahasi sen olohuoneeseen.
"Minne sinä olet lähdössä?" Tämän äiti kysyi.
"Ulos. Pois. Maan päälle", Fioril selitti aikomuksensa neljällä sanalla. Se oli helppoa ja viesti menisi varmasti perille.
"Mutta sinähän sa-" Helenz aloitti, mutta Fioril keskeytti tämän:
"Valehtelin. Mä oon pahoillani, mut mun pitää seurata mun sydäntä.. Pidä yhteyttä." Tämä antoi radiopuhelimen äidilleen, eikä estellyt, kun tämä halasi häntä.
"Ehkä niin on parempi", Helenz kuiskasi.
"Mun pitää mennä", Fioril sanoi ja irtautui tuon halauksesta.
Tämä hyvästeli itkuisen äitinsä ja lähti kivi sydämellään. Teinkö minä oikein? Tämä meni sovittuun paikkaan, jossa Julizia, Zaq ja Jorf odottivat. Heillä kaikilla oli reput.
"Aiotko kantaa tuota mukanasi jossain metsässä?" Julizia tuhahti ja kohautti kulmiaan.
"Tämä on minulle tärkeä, eikä sen pitäisi olla sinun ongelmasi, vaikka kantaisin tuhatta juhlalaukkua mukanani!" Fioril ärähti. Zaq ja Jorf vaihtoivat katseita odottaen kunnollista riitaa.
"On se, kun hidastat vauhtiamme", Julizia sanoi. "Miten ihmeessä tuollainen idiootti on edes päässyt mukaamme?" Jorf pukkasi häntä kyynärpäällä, mutta tämä vain mulkaisi häntä.
"Idiootti?" Fioril sanoi. "Jos uskot, ettette tarvitse minua, kerropas, mikä näistä kasveista on myrkyllinen: Islannin jäkälä, Ojaleinikki vai pantaheinä? Mikä ongelma sinulla on muita kasveja kohtaan!?" Julizia pysyi kauan hiljaa, ja tajusi hävinneensä. Tämä katsoi Fiorilia hyytävästi.
"Minulla on ongelma vain sinua kohtaan", kunnes tämä käveli kauemmas.
Kuului kuulutus, jonka kuuluttajan äänen tunnisti jokainen:
"Hyvät ihmiset, täällä puhuu presidenttinne, Agiw Hurem. Avaamme uloskäyntiluukut, joten laittakaa varmuuden vuoksi kaasunaamarit naamaan! Tiedoittamme uudelleen, kun voitte ottaa ne pois." Fiorilille, Julizialle, Jorfille ja Zaqille ei annettu mitään kaasunaamareita, eikä heille ollut tarkoitus antaakaan. Heille annettiin vain tummennetut lasit. Kymmenien tikkaiden yläpuolella olevista luukuista 4 avattiin. Fioril heilautti laukkunsa olalleen ja alkoi kiipeämään. Nyt se olisi menoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti